Amédée Bollée

Amédée-Ernest Bollée (11. tammikuuta 1844 – 20. tammikuuta 1917) oli ranskalainen kellonvalaja ja höyryautojen kehittämiseen erikoistunut keksijä. Vuodesta 1867 lähtien hänet tunnettiin nimellä Amédée Bollée vanhempi (Amédée père) erotuksena hänen samannimisestä pojastaan Amédée-Ernest-Marie Bolléesta (1867–1926).

Elämäkerta

Amédée-Ernest oli vuonna 1842 Le Mansiin muuttaneen kellonvalajan ja keksijän Ernest-Sylvain Bolléen vanhin poika. 1860-luvulla Ernest-Sylvain sairastui vakavasti ja hänen oli luovuttava yritystoimiensa päivittäisten asioiden hoitamisesta. Hän siirsi näitä tehtäviä kolmelle pojalleen. Amédée-Ernest sai vastuulleen kellojen valamistoiminnan, Ernest-Jules (1846–1922) johti vesipumppujen valmistusta ja nuorin pojista, Auguste-Sylvain Bollée (1847–1906) sai vastuulleen Éolienne Bollée -tuulivoimaturbiinien valmistuksen.

Höyryautot

L'Obeissante

Amédée vanhempi valmisti ensimmäisen höyryvoimakäyttöisen ajoneuvonsa vuonna 1873, ja vuonna 1875 hänen ajoneuvonsa L’Obeissante (’Tottelevainen’) suoritti ensimmäisen etappiajonsa. Ajoneuvo kuljetti 12 hengen seurueen Le Mans’sta Pariisiin, ja 30 km/h:n marssinopeudella matkaan kului 18 tuntia. Ajoneuvon huippunopeus oli 40 km/h. Voiman tuotto tapahtui höyrykoneella, jossa molemmilla takapyörillä oli oma V2-työsylinteriasetelmansa. Alkuperäinen ajoneuvo on talletettu Pariisin tiede- ja tekniikkamuseoon (Conservatoire National des Arts et Métiers).

La Mancelle

Vuonna 1878 Amédée vanhempi suunnitteli La Mancelle -nimisen höyryauton, jota voitaneen pitää ensimmäisenä sarjavalmisteisena ajoneuvona, koska sitä valmistettiin 50 kappaletta. Nimi La Mancelle tarkoittaa naispuolista lemansilaista. La Mancellessa on useita, omana aikanaan edistyksellisiä ominaisuuksia. Kattila sijaitsi matkustamon takana ajoneuvon takaosassa, ja itse kone oli edessä. Höyrykoneelta voima siirtyi kampikoneistolta hammaspyörälle, josta oli ketjuveto taka-akselille. Kuljettaja istui etummaisena, höyrykoneen takana, ja ajoneuvon ohjaus etuakselille oli järjestetty pystysuoran akselin ja ohjauspyörän avulla. Kaikki neljä pyörää ovat erillisjousitetut. Tämä konfiguraatio muistuttaa myöhempien autojen rakennetta huomattavasti enemmän kuin monissa muissa höyryautoissa. Yksi alkuperäinen yksilö on säilynyt ja se on näytteillä Musée des 24 Heures du Mans -automuseossa.

Marie-Anne

L’Obeissanten ja La Mancellen saama julkisuus ja sitä kautta myös kaupallinen menestys varmisti Bolléen tuotantolaitoksen taloudellisen pohjan, ja Amédée vanhempi uskalsi ottaa suunnitellakseen ja valmistaakseen höyrykoneella toimivan ajoneuvoyhdistelmän. Vuonna 1879 valmistunut Marie-Anne kykeni 100 hevosvoimaisen höyrykoneensa ja kolmiportaisen vaihteistonsa voimalla vetämään 35 tonnin massaa 6 %:n pituussuntaisissa nousuissa.

Marie-Anne oli suunnittelultaan samankaltainen kuin La Mancelle, pystykattila sijaitsi takana, höyrykone edessä ja veto takapyörille, mutta voimalinjan rakenteet olivat luonnollisesti suurempia voimia kestäviä. Marie-Anne kykeni liikkumaan hyvin omavaraisesti, koska siihen oli liitetty tenderi eli erillinen polttoaine- ja vesivaunu.

La Rapide

La Rapide (’Nopea’) valmistui vuonna 1881, ja se tuli tunnetuksi kilometri-minuutissa -haamurajan ylittämisestä: vaunun huippunopeus oli 62 km/h. La Rapidessa kattila, höyrykone ja hallintalaitteet oli ryhmitetty ajoneuvon etuosaan, jolloin ajoneuvo oli teoriassa yhden henkilön ajettavissa.

L'Obeissante 1873
La Mancelle 1878

Lähteet

Auto 28 : Locomotive routière "La Marie-Anne" d'Amédée Bollée père (Arkistoitu – Internet Archive)
Auto 30 : Voiture à vapeur "La Rapide" d'Amédée Bollée père (Arkistoitu – Internet Archive)