Bengt Holmqvist
Bengt Johan Christoffer Holmqvist (15. maaliskuuta 1924 Turku – 22. marraskuuta 2002 Tukholma[1]) oli suomalainen kirjailija, toimittaja ja kriitikko. Hän oli koulutukseltaan valtiotieteen lisensiaatti. Tukholman yliopisto myönsi hänelle filosofian kunniatohtorin arvon 1969.[1]
Holmqvist työskenteli sekä Suomessa että Ruotsissa, useissa lehdissä, kuten Åbo Underrättelserissä, Nya Pressenissä, Aftontidningenissä, Stockholms-Tidningenissä, Dagens Nyheterissä, Prismassa, Utsiktissa, Poesissa, Bokvännenissa ja BLM:ssä.
Kriitikonuransa alussa Åbo Underrättelserissä 1946–1949 hän kävi avoimesti populaarikirjallisuuden kimppuun kiistassa, jossa vastakkain olivat korkeakulttuuri ja tavallisen kansan maku (folksmaks- och finsmaksdebatten). Muutettuaan Ruotsiin hän toimi Stockholms-Tidningenissä 1949–1955 ja Dagens Nyheterissä vuodesta 1955. Hänstä tuli pian ainutlaatuinen auktoriteetti Ruotsin kirjallisessa maailmassa.[1]
Holmqvist julkaisi kirjallisuusaiheisia teoksia ja toimitti antologioita.[2]
Teokset
Tarkempi julkaisuluettelo on Immigrant Institutetin sivulla.[3]
- Thomas Mann och tyskarna 1948 (40 s. eripainos teoksesta Bokvännens julbok, 1948)
- Den absoluta verkligheten 1951 (artikkeli, Ord och bild. vsk. 60 (1951))
- Modern finlandssvensk litteratur 1951
- Svensk 40-talslyrik 1951
- 50-talslyrik 1955
- Den moderna litteraturen 1966
- Tretungad halvö, tio feriebrev från Chalkidikí med omnejd, 1977 (matkakirja)
- Gudinnornas öar, feriebrev från Milos och Samothráki, 1978 (matkakirja)
- Kritiska ögonblick 1987 (valikoima esseitä)
- Tal på Övralid 1990 (10 s., kiitospuhe palkintotilaisuudessa)
Palkintoja ja tunnustuksia
- Henrik Schückin palkinto 1966
- Lotten von Kraemerin palkinto 1987
- Gerard Bonnierin palkinto 1988
- Övralidin palkinto 1990
Lähteet
| ||||||||||||||||||
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
