Eläinten karnevaali

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Ääninäytteet
I. Introduction and Royal March of the Lion
Esittäjä Neal ja Nancy O'Doan (piano) sekä Seattle Youth Symphony, johtajana Vilem Sokol.
II. Hens and Roosters
III. Wild Asses
IV. Tortoises
V. The Elephant
VI. Kangaroos
VII. Aquarium
VIII. Characters with Long Ears
IX. The Cuckoo in the Depths of the Woods
X. Aviary
XI. Pianists
XII. Fossils
XIII. The Swan
XIV. Finale

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Eläinten karnevaali (Le carnaval des animaux) on ranskalaisen säveltäjä Camille Saint-Saënsin 14-osainen sarja pienelle orkesterille. Teoksen alaotsake on ”eläintieteellinen fantasia”. Eläinten karnevaali on sävelletty helmikuussa 1886, kun Saint-Saëns oli lomalla pienessä itävaltalaisessa kylässä.

Kuten teoksen nimestä voi päätellä, on kyseessä eläinaiheista ohjelmamusiikkia. Jokainen osa kuvaa tiettyä eläintä. Saint-Saëns epäili humoristisen teoksen vahingoittavan mainettaan vakavan musiikin säveltäjänä, joten hän kielsi esittämästä teosta kantaesityksen jälkeen. Kielto ei koskenut Joutsen-osaa, ja esityskielto oli tarkoitettu raukeavaksi säveltäjän kuoleman jälkeen. Saint-Saënsin kuoltua teoksesta tulikin hänen suosituimpiaan.

Eläinten karnevaalia käytetään paljon klassisen musiikin opettamisessa lapsille.

Teoksen osat

  1. Introduction et marche royale du Lion (Johdanto ja leijonan kuninkaallinen marssi) – tässä osassa kuullaan leijonan karjuntaa
  2. Poules et Coqs (Kanat ja kukot) – tässä osassa puhaltimet kiekuvat
  3. Hémiones (animaux véloces) (Villiaasit (nopeat eläimet)) – erittäin nopea piano-osuus
  4. Tortues (Kilpikonnat) – osan melodia on muunnelma Jacques Offenbachin operetin Orfeus manalassa kuuluisasta can-canista, mutta nopeutta on hidastettu huomattavasti
  5. L’Éléphant (Norsut) – tämä melodia taas on Hector Berliozin ”Dances des sylphes” kontrabassolle sovitettuna
  6. Kangourous (Kengurut) – pianot kuvaavat kenguruiden loikkimista
  7. Aquarium (Akvaario) – puhaltimien ja pianojen osuus kuvaa välkehtivää akvaariota
  8. Personnages à longues oreilles (Pitkäkorvaiset olennot) – tämä epäsovinnainen osa kuvastaa Saint-Saënsin huumorintajua
  9. Le coucou au fond des bois (Käki metsän syvyydessä) – klarinetti kukkuu pianojen säestäessä rauhallisesti
  10. Volière (Lintuhäkki) – puhaltimien hallitsema osa
  11. Pianistes (Pianistit) – pianistit soittavat yksitoikkoisia sormiharjoituksia (Saint-Saëns oli itsekin pianisti)
  12. Fossiles (Fossiilit) – tässä hilpeässä, ksylofoni-voittoisessa osassa lainataan säveltäjän omaa Dance macabrea (Kalmantanssia) sekä ranskalaisia kansansävelmiä
  13. Le Cygne (Joutsen) – teoksen kuuluisin osa: sello soittaa kaunista melodiaa pianoiden säestyksellä. Tämä on tunnetuimpia sellosävellyksiä.
  14. Finale – finaalissa on uusi melodia, jota kuulee nykyään kännyköiden soittoäänenä, ja aikaisempien osien teemat kertautuvat nopeasti.

Orkesterin kokoonpano

Nykyään teos esitetään usein suurella orkesterilla, ja yleensä kellopeli korvaa harvinaisen lasiharmonikan. Teoksen esitys kestää noin 20 minuuttia.

Teos populaarikulttuurissa