Felice Gimondi

Felice Gimondi
Henkilötiedot
Syntynyt29. syyskuuta 1942
Kuollut16. elokuuta 2019 (76 vuotta)
Kansalaisuus  Italia
Pyöräilijä
Lempinimi Phoenix
Joukkue lopettanut
Laji maantie
Rooli ajaja
Ura
Ammattilaisjoukkue(et)
1965–1972
1973–1977
1978–1979
Salvarani
Bianchi-Campagnolo
Bianchi-Faema
Suurimmat voitot

Italian ympäriajo 1967, 1969, 1976, 7 etappia
Ranskan ympäriajo 1965, 7 etappia
Espanjan ympäriajo 1968, 1 etappi
Ammattilaisten maailmanmestaruus 1973
Pariisi-Roubaix 1966
Lombardian ympäriajo 1966, 1973
Milano–San Remo 1974
Tour de Romandie 1969
Katalonian ympäriajo 1972
ItaliaItalian maantieajomestari 1968, 1972

Tiedot päivitetty: 12. lokakuuta 2007

[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK

Felice Gimondi (29. syyskuuta 1942 Sedrina, Italia – 16. elokuuta 2019 Giardini-Naxos, Italia[1]) oli italialainen maantiepyöräilijä. Hän oli Jacques Anquetilin jälkeen toinen pyöräilijä, joka voitti kaikki kolme Grand Touria: Italian ympäriajon vuosina 1967, 1969 ja 1976, Ranskan ympäriajon ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan 1965 sekä Espanjan ympäriajon vuonna 1968.

Gimondi voitti Ranskan ympäriajon amatööriversiona pidetyn Tour de l’Avenir -kilpailun vuonna 1964. Seuraavana vuonna hän siirtyi ammattilaiseksi Salvarani-talliin ja pääsi viime hetkellä mukaan Ranskan ympäriajoon joukkuetoverinsa tilalle. Gimondi ajoi yllättäen kilpailun voittoon nousten kansallissankarin asemaan Italiassa.

Gimondi sijoittui Italian ympäriajon kokonaiskilpailussa kolmen parhaan joukkoon ennätykselliset yhdeksän kertaa: kolmen voiton lisäksi hän oli kahdesti toinen ja neljästi kolmas.

Maantieajon MM-kilpailuissa Gimondi saavutti vuonna 1970 pronssia Ranskan Jean-Pierre Monserén ja Tanskan Leif Mortensenin jälkeen. Seuraavana vuonna Gimondi oli hopealla Eddy Merckxin jälkeen ja voitti vuonna 1973 ammattilaisten maailmanmestaruuden Barcelonassa ennen Freddy Maertensia ja Luis Ocañaa.

Pyöräilyn monumenteista Gimondi voitti Lombardian ympäriajon 1966 ja 1973, Pariisi-Roubaix’n 1966 sekä Milano–San Remon 1974.

Puolalaisen Daniel Marszalekin kehittämän ranking-listan mukaan Gimondi on kaikkien aikojen seitsemänneksi paras miesammattipyöräilijä [2].

Saavutuksia

  • Maantieajon MM-kilpailut: 1966 yhdestoista, 1968 kuudes, 1970 pronssia, 1971 hopeaa, 1972 kymmenes, 1973 kultaa, 1975 kuudestoista, 1976 seitsemäs, 1977 yhdestoista
  • Italian ympäriajo:
    • 1965 kokonaiskilpailussa kolmas
    • 1966 kokonaiskilpailussa viides, etapin 20 voitto
    • 1967 kokonaiskilpailun ja etapin 19 voitto
    • 1968 kokonaiskilpailussa kolmas, etapin 16 voitto
    • 1969 kokonaiskilpailun voitto
    • 1970 kokonaiskilpailussa toinen
    • 1971 kokonaiskilpailussa seitsemäs, etappien 7 ja 18 voitto
    • 1972 kokonaiskilpailussa kahdeksas
    • 1973 kokonaiskilpailussa toinen, etapin 16 voitto
    • 1974 kokonaiskilpailussa kolmas
    • 1975 kokonaiskilpailussa kolmas
    • 1976 kokonaiskilpailun ja etapin 21 voitto
    • 1977 kokonaiskilpailussa viidestoista
    • 1978 kokonaiskilpailussa yhdestoista
  • Ranskan ympäriajo:
    • 1965 kokonaiskilpailun sekä etappien 3, 18 ja 22 voitto
    • 1967 kokonaiskilpailussa seitsemäs, etappien 10 ja 20 voitto
    • 1969 kokonaiskilpailussa neljäs, etapin 12 voitto
    • 1972 kokonaiskilpailussa toinen
    • 1975 kokonaiskilpailussa kuudes, voitto etapilla 10
  • Espanjan ympäriajo:
    • 1968 kokonaiskilpailun ja etapin 17 voitto
  • Tour de Romandie:
    • 1965 kokonaiskilpailussa neljäs
    • 1966 etapin 3B voitto
    • 1969 kokonaiskilpailun voitto
    • 1971 prologin voitto
    • 1973 kokonaiskilpailussa kuudes
    • 1977 kokonaiskilpailussa neljäs
  • Katalonian ympäriajo:
    • 1968 kokonaiskilpailussa toinen
    • 1971 kokonaiskilpailussa viides
    • 1972 kokonaiskilpailun ja etapin 5B voitto
  • Tirreno-Adriatico:
    • 1970 kokonaiskilpailussa kolmas, etapin 5B voitto
    • 1972 kokonaiskilpailussa kuudes
    • 1975 kokonaiskilpailussa viides
  • Sveitsin ympäriajo:
    • 1970 etapin 6 voitto
  • Milano–San Remo: 1967 neljäs, 1971 toinen, 1973 kolmas, 1974 voitto
  • Pariisi-Roubaix: 1966 voitto, 1969 neljäs, 1971 kahdeksas
  • Lombardian ympäriajo: 1966 voitto, 1967 toinen, 1968 seitsemäs, 1970 toinen, 1972 kolmas, 1973 voitto
  • Flanderin ympäriajo: 1967 neljäs, 1969 toinen
  • Liège-Bastogne-Liège: 1969 seitsemäs
  • Gent-Wevelgem: 1968 kolmas, 1972 toinen
  • La Flèche Wallonne: 1965 toinen, 1968 neljäs
  • Pariisi-Bryssel: 1966 voitto, 1976 voitto
  • Grand Prix des Nations: 1966 toinen, 1967 voitto, 1968 voitto
  • Coppa Agostoni: 1966 voitto, 1974 voitto
  • Coppa Placci: 1966 voitto
  • Giro del Lazio: 1967 voitto
  • GP de Lugano: 1967 voitto, 1972 voitto
  • Critérium des As: 1968 voitto
  • Giro dell'Appennino: 1969 voitto
  • Trofeo Matteotti: 1970 voitto
  • Liège-Tongrinne: 1971 voitto
  • Giro del Piemonte: 1971 voitto, 1973 voitto
  • Giro di Puglia: 1973 voitto
  • Coppa Bernocchi: 1973 voitto
  • Italian maantiepyöräilymestari: 1968, 1972
  • Super Prestige Pernod: 1965 viides, 1966 toinen, 1967 kolmas, 1968 toinen, 1969 toinen, 1970 viides, 1971 kuudes, 1972 seitsemäs, 1973 kolmas, 1974 kymmenes, 1975 kahdestoista, 1976 kahdeksas

Lähteet

  • Felice Gimondi Memoire du cyclisme -tietokannassa (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)

Viitteet

  1. Cammaroto, Emanuele: Felice Gimondi morto per un malore in mare a Giardini Naxos Gazzetta del Sud. 16.8.2019. Viitattu 16.8.2019. (italiaksi)
  2. The BEST Road riders in history - 2006 (Arkistoitu – Internet Archive) www.cycling4all.com Viitattu 12.10.2007 (englanniksi)


1927 Alfredo Binda 1928–1929 Georges Ronsse 1930 Alfredo Binda 1931 Learco Guerra • 1932 Alfredo Binda 1933 Georges Speicher • 1934 Karel Kaers • 1935 Jean Aerts • 1936 Antonin Magne • 1937 Eloi Meulenberg • 1938 Marcel Kint 1946 Hans Knecht • 1947 Theo Middelkamp • 1948 Briek Schotte • 1949 Rik Van Steenbergen 1950 Briek Schotte • 1951 Ferdi Kübler 1952 Heinz Müller • 1953 Fausto Coppi 1954 Louison Bobet 1955 Stan Ockers • 1956–1957 Rik Van Steenbergen 1958 Ercole Baldini 1959 André Darrigade 1960–1961 Rik van Looy • 1962 Jean Stablinski 1963 Benoni Beheyt • 1964 Jan Janssen 1965 Tom Simpson 1966 Rudi Altig • 1967 Eddy Merckx 1968 Vittorio Adorni • 1969 Harm Ottenbros • 1970 Jean-Pierre Monseré • 1971 Eddy Merckx 1972 Marino Basso • 1973 Felice Gimondi • 1974 Eddy Merckx 1975 Hennie Kuiper 1976 Freddy Maertens 1977 Francesco Moser 1978 Gerrie Knetemann • 1979 Jan Raas 1980 Bernard Hinault 1981 Freddy Maertens 1982 Giuseppe Saronni 1983 Greg LeMond 1984 Claude Criquielion • 1985 Joop Zoetemelk 1986 Moreno Argentin 1987 Stephen Roche 1988 Maurizio Fondriest 1989 Greg LeMond 1990 Rudy Dhaenens • 1991–1992 Gianni Bugno 1993 Lance Armstrong 1994 Luc Leblanc • 1995 Abraham Olano 1996 Johan Museeuw 1997 Laurent Brochard 1998 Oscar Camenzind 1999 Óscar Freire 2000 Romāns Vainšteins 2001 Óscar Freire 2002 Mario Cipollini 2003 Igor Astarloa 2004 Óscar Freire 2005 Tom Boonen 2006–2007 Paolo Bettini 2008 Alessandro Ballan 2009 Cadel Evans 2010 Thor Hushovd 2011 Mark Cavendish 2012 Philippe Gilbert 2013 Rui Costa • 2014 Michał Kwiatkowski 2015–2017 Peter Sagan 2018 Alejandro Valverde 2019 Mads Pedersen 2020–2021 Julian Alaphilippe 2022 Remco Evenepoel

Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Ranska
  • BnF data
  • Saksa
  • Italia
  • Yhdysvallat