Gavriil Konstantinovitš Romanov

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Gavriil Konstantinovitš Romanov (15. heinäkuuta 1887 – 28. helmikuuta 1955) oli venäläinen aatelismies ja suuriruhtinas Konstantin Konstantinovitš Romanovin (Venäjän keisari Nikolai I:n pojanpoika) toiseksi vanhin poika. Nikolai I oli siis Gavriilin isoisoisä.

Kun helmikuun vallankumous 1917 alkoi ja keisari syrjäytettiin, Gavriil nai rakastajattarensa, entisen ballerinan Antonina Nesterovskajan.

Bolševikit pidättivät sekä Gavriilin että hänen veljensä Ioannin, Konstantinin ja Igorin lokakuussa 1917. Gavriil oli vangittuna Pietarissa, mutta muut veljekset siirrettiin pieneen Alapajevskin kaupunkiin Uralille, jossa heidät myöhemmin murhattiin heinäkuussa 1918.

Gavriilin puolisolla oli vaikutusvaltaisia tuttavia, muun muassa kirjailija Maksim Gorki, joka järjesti heidät Suomen kautta Pariisiin. Maanpaossa Gavriil tuki Kirill Vladimirovitš Romanovia tämän kruununtavoittelussa. Kirill taas salli Antoninan käyttää arvonimeä ruhtinatar Romanovskaja-Strelninskaja. Kirillin poika Vladimir antoi Gavriilille oikeuden käyttää suuriruhtinaan arvonimeä.

Gavriilin vaimo kuoli 1950. Vuonna 1951 hän avioitui venäläisen aatelisemigrantin Irina Ivanovna Kurakinan kanssa. Gavriil kuoli Pariisissa vuonna 1955. Hänen molemmat avioliittonsa olivat lapsettomia.