Hersch Lauterpacht
Hersch Lauterpacht (6. elokuuta 1897 Żółkiew, Galitsia, Itävalta-Unkari (nyk. Ukrainaa) – 8. toukokuuta 1960) oli brittiläinen oikeustieteilijä. Hän oli syntyjään juutalainen. Hän opiskeli Lembergin yliopistossa ja sen jälkeen Wienin yliopistossa Hans Kelsenin oppilaana. Hän tutustui siellä tulevaan vaimoonsa Rachel Steinbergiin, joka opiskeli siellä pianonsoittoa. He avioituivat 1923 ja asettuivat Englantiin, missä Lauterpacht opetti vuodesta 1923 London School of Economicsissa. Heidän poikansa Elihu syntyi 1928. Hänen väitöskirjansa Private Law Sources and Analogies of International Law valmistui 1927. Hän sai 1935 asianajajan oikeudet. Hänet valittiin 1937 Cambridgen yliopistoon mentorinsa ja yhteistyökumppaninsa Arnold McNairin seuraajaksi. Hänet valittiin 1954 McNairin seuraajaksi kansainväliseen tuomioistuimeen.[1]
Lauterpacht kuoli 62-vuotiaana 1960. Hänen poikansa Elihu Lauterpacht on kirjoittanut hänestä 2010 ilmestyneen elämäkerran The Life of Hersch Lauterpacht.[1]
Julkaisut (valikoima)
- Private Law Sources and Analogies of International Law 1927
- An International Bill of the Rights of Man 1945
- Recognition in International Law 1947
- International Law and Human Rights 1950.
Lähteet
- ↑ a b Sir Hersch Lauterpacht Lauterpacht Centre for International Law, University of Cambridge. Viitattu 19.12.2023. (englanniksi)
Kirjallisuutta
- Philippe Sands: Paluu Lembergiin: kansanmurha- ja rikos ihmisyyttä vastaan -käsitteiden juurilla (East West Street: On the Origins of Genocide and Crimes Against Humanity), suom. Titia Schuurman. Helsinki: Teos 2023 ISBN 978-952-363-390-2 (sisältää Lauterpachtin elämäkerran)
Aiheesta muualla
- Hersch Lauterpacht: Hero of human rights Youtube (englanniksi)
- Stories of Ukrainian Jews. Hersch Lauterpacht Youtube (englanniksi)
- Sir Hersch Lauterpacht English Heritage (englanniksi)
- Day of the Righteous 2023 in the twentieth anniversary of the Garden of Milan Gariwo.net (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
