Hervörin saaga

Hervörin saaga tai Hervörin ja kuningas Heiðrekrin saaga (isl. Hervarar saga ok Heiðreks konungs) on keskiaikainen islantilainen saaga, joka luetaan niin kutsuttuihin muinaissaagoihin. Saaga on kirjoitettu vuoden 1250 tietämillä, ja sen katsotaan olevan yksi vanhimmista muinaissaagoista. Hervörin saagan kirjoittajaa ei tiedetä. Saaga kertoo neljän eri sukupolven sotureista – Angantýristä, tämän tyttärestä Hervöristä, Hervörin pojasta kuningas Heiðrekristä sekä tämän kahdesta pojasta, Angantýristä ja Hlöðristä – sekä sukupolvelta toiselle periytyvästä Tyrfingr-miekasta, joka antaa aina voiton käyttäjälleen, mutta joka on jonkun miehen surma, joka kerta kun se vedetään huotrastaan. Saaga sisältää useita edda-mittaisia runoja, joista esimerkiksi Hunnien taistelulauluna tunnettu Hlöðskvida ('Hlöðrin laulu') edustaa todennäköisesti vanhimpia sankarirunouden kerrostumia. On katsottu, että osa saagan pohjana olleesta tarinaperinteestä on voinut juontua jopa kansainvaellusten ajalta saakka.^[1] Hervörin saagaa ei ole suomennettu.

Hervörin saaga on säilynyt kolmena eri versiona, joista yleisesti puhutaan R-, U- ja H-versiona. R-version pääkäsikirjoitus on 1400-luvun alkupuolelta peräisin oleva GkS 2845 4to^[2]. U-versiona tunnettu teksti on säilynyt lähinnä myöhemmissä paperikopioissa^[3]. H-version pääkäsikirjoitus on Hauksbók-nimellä tunnettu käsikirjoitus, joka on laadittu 1300-luvun alussa^[4]. Versiot eroavat toisistaan jonkin verran sisällöltään, minkä lisäksi ne sisältävät myös vaihtelevan määrän runoutta.^[5]

Siitä, mikä versioista on lähinnä alkuperäistä, on keskusteltu paljon, ja useita, myös keskenään ristiriitaisia näkemyksiä on esitetty. On pidetty mahdollisena, että H ja R ovat jäljitettävissä yhteen ja samaan, nyt jo kadonneeseen versioon, ja U-versiota on vastaavasti pidetty myöhempänä versiona. Toiset taas ovat pitäneet H-versiota lyhennelmänä ja versioista nuorimpana. R-version katsotaan kuitenkin olevan lähimpänä saagan alkuperäistä tekstiä.^[6]

Suuri osa saagan tapahtumista erityisesti saagan alkupuolella sijoittuu Ruotsin alueelle tai sen vaikutuspiiriin historian saatossa kuuluneille alueille (esimerkiksi Aldeigjuborg eli Vanha-Laatokka (Staraja Ladoga)), minkä jälkeen näkökulma laajentuu mutta pysyttelee yhä pitkälti itäskandinaavisella vaikutusalueella länsiskandinaavisen sijaan, esimerkiksi Garðaríki eli Kiovan Rus. Saagasta kiinnostuttiinkin sen vuoksi suurvalta-ajan Ruotsissa lähteenä, joka voisi kertoa jotain Ruotsin muinaisesta menneisyydestä, josta muutoin ei ollut saatavilla kirjallisia lähteitä, ja toimia suurvaltaideologian rakennusaineena. Erityisen kiinnostavaksi Ruotsin näkökulmasta saagan teki vain sen U-versiossa esiintyvä kuninkaiden sukukupuu, jossa kuningas Heiðrekrin poika Angantýr esitetään 1100-luvulla hallinneen Ruotsin kuninkaan Ingi II Hallsteinninpojan (isl. Ingi Hallsteinsson) esi-isänä. Jotkut nykytutkijat ovat pitäneet mahdollisena, että sukupuu pohjautuisi jollekin islantilaiselle 1100-luvulta peräisin olevalle tekstille.^[7]

Ruotsalaiset eivät kuitenkaan enää ymmärtäneet muinaissaagojen kieltä, muinaisislantia, minkä vuoksi merkittävinä pidettyjä tekstejä alettiin kääntää ruotsiksi, joskus myös latinaksi. Hervörin saagan käännös ilmestyi Olof Vereliuksen kääntämänä nimellä Hervarar saga på Gammal Götska ("Hervörin saaga vanhalla göötinkielellä") vuonna 1672 (Uppsala). Ruotsalaisten 1600-luvun tutkijoiden näkökulmaa Ruotsin muinaiseen menneisyyteen vääristi kuitenkin lähdekritiikin puute ja sen myötä myös Hervörin saagan vääristynyt historiakäsitys: saagan keskiaikainen islantilainen laatija ei ollut kiinnittänyt huomiota saagassa esiintyvien tapahtumien kronologiseen järjestykseen, minkä seurauksena viikinkiaikaiset tapahtumat edeltävät siinä kansainvaellusaikaan sijoitettuja tapahtumia.^[8]

• Saaga
• Muinaissaagat
• Gööttiläinen historiankirjoitus
• Viikinkiaika
• Viikingit
• Kansainvaellusaika

• Busch, Kay. 2004 [2002]. Großmachtstatus & Sagainterpretation. Die schwedischen Vorzeitsagaeditionen des 17. und 18. Jahrhunderts. Vol I: Beschreibung. Väitöskirja. Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg (FAU), Philosophische Fakultät und Fachbereich Theologie.
• Hall, Alaric. 2005. Changing Style and Changing Meaning: Icelandic Historiography and the Medieval Redactions of Heiðreks saga. Scandinavian Studies 77 (2005), 1-30.
• Kanerva, Kirsi. 2015. Muinaista menneisyyttä etsimässä. Saagakäännöksiä ja riimututkimusta Ruotsin suurvalta-ajalta.Teoksessa Kirjoista kokoelmaksi. Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla, toim. Kaisa Hypén, Leila Koivunen & Janne Tunturi. Turku: Avain, 246–254
• Malone, Kemp. 1925. Widsith and the Hervararsaga. PMLA 40 (1925) 4: 769-813.
• Pritsak, Omeljan. 1993. Hervarar saga ok Heiðreks konungs. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 283.
• Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
• Tolkien, Christopher. 1960. Introduction. Teoksessa The Saga of King Heidrek the Wise. London: Thomas Nelson & Sons; Viking Society for Northern Research, University College, vii–xxxv.

• Finnur Jónsson (toim.). 1892–1896. Hauksbók efter de Arnamagnæanske håndskrifter no. 371, 544 og 675, 4 °, samt forskellige papirshåndskrifter av det kongelige nordiske oldskrift-selskab. Køpenhavn.
• Hervarar saga ok Heiðreks konungs. Teoksessa Rafn, C. C. (toim.) 1829–1830. Fornaldar sögur Nordrlanda, 1. Kaupmannahöfn: [s.n.], 409-512. (R-versio (AM 345 4to (Arkistoitu – Internet Archive)) ja H-versio)
• Hervarar saga ok Heiðreks. Teoksessa Guðni Jónsson (toim.). 1954. Fornaldar sögur Norðurlanda, 2. Akureyri: Íslendingasagnaútgáfan.
• Jón Helgason (toim.). 1925. Heiðreks saga: Hervarar saga ok Heiðreks konungs. Samfund til Udgivelse af gammel nordisk Litteratur, 48. København : J. Jørgensen. (R-, U- ja H-versiot)
• The Saga of King Heidrek the Wise, käänt. & toim. Christopher Tolkien. London: Thomas Nelson & Sons; Viking Society for Northern Research, University College. (R- ja U-versio (Uppsala R:715 (Arkistoitu – Internet Archive) ja AM 203 fol (Arkistoitu – Internet Archive)), H-versio)
• Stefan Björnsson (toim.). 1785. Hervarar saga ok Heiðreks kongs. Køpenhavn. (R-versio (AM 345 4to (Arkistoitu – Internet Archive)))
• Verelius, Olaus. 1672. Hervarar saga på gammal götska. Uppsala. (U-versio)

• Hervarar saga ok Heiðreks konungs muinaisislanniksi Heimskringla.no -sivustolla
• Hervarar saga ok Heiðreks konungs muinaisislanniksi Snerpa.is -sivustolla
• Hervarar saga ok Heiðreks konungs -bibliografia Stories for All Time: The Icelandic Fornaldarsögur (Arkistoitu – Internet Archive) -sivustolla
• Hervarar saga ok Heiðreks konungs -saagan sisältämästä runoudesta Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages -projektin sivustolla
• Kirsi Kanerva: ”Muinaista menneisyyttä etsimässä. Keskiaikaisten saagojen käännökset ja riimututkimus suurvalta-ajan Ruotsissa”. (Hervörin saagan käännöksestä suurvalta-ajan Ruotsissa) Lähde: Opintokokoelma: Turun kaupunginkirjaston vanhan kokoelman jäljillä (luettu 27.11.2018)