José Maza Fernández

José Maza Fernández (13. lokakuuta 1889 – 6. toukokuuta 1964) oli chileläinen poliitikko, asianajaja ja diplomaatti. Hän toimi Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtajana 10. istunnossaan vuosina 1954-1955.^[1]

José syntyi Armando de la Maza Ramosille ja Zoila Rosa Fernández Anguitalle Los Ángelesissa Chilessä. Hän opiskeli Liceo de Aplicaciónissa Santiagossa ja valmistui asianajajaksi Chilen yliopistosta vuonna 1913. Hän työskenteli virkailijana Chilen sotaministeriössä, ennen kuin hän kiinnitti huomiota opiskelijapolitiikkaan. Hän meni naimisiin Raquel Lyon Vialin kanssa ja heillä oli poika, José.

Hän toimi liberaalipuolueen tärkeänä jäsenenä ja nousi sen puheenjohtajaksi. Hän toimi myös Chilen presidentti Arturo Alessandrin hallituksessa sisäministerinä vuonna 1924, oikeusministeri ja julkinen opetusministeri 1925, ja lisäksi hän toimi myös ulko- ja uskonnonministerin asemassa.

Hän oli kahdesti senaatin presidentti vuonna 1936 ja 1937. Hän oli myös senaatin ulkosuhteiden valiokunnan puheenjohtaja vuodesta 1937 vuoteen 1953. Vuonna 1949 hän laati lain, joka antoi naispuolisille poliittisille oikeuksille ja joka myöhemmin liitettiin Chilen perustuslakiin.^[2][3]

Hän toimi myös Chilen suurlähettiläänä Uruguayssa, Brasiliassa, Haitissa, Panamassa, Dominikaanisessa tasavallassa ja Perussa diplomaattisen uransa eri aikoina. Hän oli myös Chilen edustaja Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen järjestön konferenssissa vuonna 1945. Hän toimi Chilen edustajana Yhdistyneissä kansakunnissa, ennen kuin hänestä tuli Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtaja vuonna 1954. Hänestä tuli myöhemmin Chilen suurlähettiläs Argentiinaan vuosina 1957 - 1958.

Auktoriteettitunnisteet VIAF