Keskeislyriikka

Keskeislyriikka eli keskuslyriikka on runoutta, joka keskittyy runon puhujan eli lyyrisen minän ympärille. Keskeislyriikassa runon puhuja tarkkailee subjektiivisia tuntemuksiaan, ja siinä on usein henkilökohtaisia tilityksiä tai tunnustuksia.[1][2] Käytännössä keskeislyriikkaa ei ollut ennen William Wordsworthia.

Keskeislyriikka oli 1950-luvulla Suomessa runouden arvostetuin muoto. Esimerkiksi Tuomas Anhava piti itseään keskeislyyrikkona.[3]

Lähteet

  1. ↑ http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Lyriikka[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Lyriikka. Sanasto. Teletopelius (Web Archive)
  3. ↑ Keskeislyriikka ennen ihanne, tänään solvaus. Helena Sinervo. HS 11.5.2002.

Aiheesta muualla

  • Keskeislyriikka. Tieteen termipankki.
Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.