Margareeta Anjoulainen
| Margareeta Anjoulainen | |
|---|---|
 Margareeta Anjoulainen, kuva Talbotin mestarin keskiaikaisesta käsikirjoituksesta noin vuodelta 1445. | |
| Englannin kuningatar | |
| Valtakausi | 23. huhtikuuta 1445 – 4. maaliskuuta 1461 |
| Kruunajaiset | 30. toukokuuta 1445 |
| Valtakausi | 3. lokakuuta 1470 – 11. huhtikuuta 1471 |
| Syntynyt | 23. maaliskuuta 1430 Pont-à-Mousson, Barin herttuakunta |
| Kuollut | 25. elokuuta 1482 (52 vuotta) Dampierre-sur-Loire, Anjoun herttuakunta |
| Puoliso | Henrik VI |
| Lapset | Edvard Lancaster |
| Suku | nuorempi Anjou-suku |
| Isä | René I |
| Äiti | Isabella |
Margareeta Anjoulainen (23. maaliskuuta 1430 – 25. elokuuta 1482) oli Englannin kuningatar, vuodesta 1445 kuningas Henrik VI:n puoliso. Margareeta oli Anjoun herttuan Renén tytär. Ruusujen sodassa Margareeta oli Lancasterin puolueen todellinen johtaja, ja hän puolusti puolisonsa sekä poikansa prinssi Edvardin oikeuksia. Edvard IV voitti hänet vuonna 1471 Tewkesburyn taistelussa, jossa hänen poikansa kaatui ja hän itse jäi vangiksi. Vuodesta 1476 alkaen hän asui Ranskassa.[1]
Margareetan avioliitto Englannin tasapainottoman kuninkaan Henrik VI:n kanssa oli osa satavuotisen sodan rauhanponnisteluja Ranskan ja Englannin välillä. Pian Margareetasta tuli keskeinen henkilö miehensä joukoissa, kun Ruusujen sota puhkesi Henrikin edustamien Lancasterien ja Yorkien välillä. Vuonna 1461 Yorkit pääsivät voitolle, Edvard IV nousi valtaistuimelle ja Henrik, Margareeta ja heidän pieni poikansa Edvard pakenivat Skotlantiin. Vuonna 1470 Lancasterit tekivät vastaiskun liittoutuneina Richard Nevillen kanssa. Henrikin toinen valtakausi kesti vajaan vuoden, ja sen päätteeksi Margareeta vangittiin. Ranskan kuningas maksoi lunnaat ja hän pääsi Ranskaan, missä vietti loppuelämänsä köyhänä.[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Margareeta Anjoulainen Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
