Mihail Tihonravov

Mihail Tihonravov (ven. Михаил Клавдиевич Тихонравов, 19. heinäkuuta 1900 – 3. maaliskuuta 1974) oli neuvostoliittolainen rakettitekniikan pioneeri.

Hän opiskeli Žukovskin ilmavoimien akatemiassa vuodet 1922–1925. Tällöin hän suunnitteli ja rakensi liitolentokoneita. Hän tutustui Konstantin Tsiolkovskin avaruuslennon teorioihin opiskeluaikanaan. Vuonna 1932 hän liittyi GIRD-rakettitutkimusryhmään, ja pian hänestä tuli yksi sen johtajista. Hän suunnitteli ja toteutti GIRD-09-raketin, joka käytti hapettimena nestehappea ja polttoaineena hyytelömäistä bensiiniä. Koelento tehtiin 17.8.1933.

Tikhonravov työskenteli GIRDissä, kunnes se liitettiin RNII:een eli suihkuvirtauslaboratorioon, josta kehittyi NII-1-instituutti. Vuonna 1946 hänestä tuli Tykistötieteiden akatemian NII-4:n apulaisjohtaja. Siellä on kehitti rakettiklustereiden, satelliittien ratamekaniikan, kantoraketin laukaisun aikaisen asennonsäädön, paluulennon mekaniikan ja lämpökilpien teorioita ja tekniikkaa. Hänen ryhmänsä suunnitteli Sputnik 3, Luna 1, Luna 3, Luna 4 ja varhaiset Venus- ja Mars-luotaimet. Sergei Koroljov kutsui vuonna 1956 Tihonravovin ryhmineen omaan suunnittelutoimistoonsa OKB-1:een.

Marsin Tihonravovin kraatteri on nimetty hänen mukaansa.^[1]