Mike Conway

Mike Conway
Henkilötiedot
Syntynyt19. elokuuta 1983 (ikä 40)
Iso-Britannia
Kansalaisuus  Iso-Britannia
Formula E -ura
Auton numero 12
Entiset tallit Venturi (2016)
Kilpailuja 7
Maailmanmestaruuksia 0
Pisteitä 7
Voittoja 0
Palkintosijoja 0
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
Ensimmäinen ePrix Argentiinan ePrix 2016
Viimeisin kausi 2015-16
Viimeisin sijoitus 16. (7 p)
Aiheesta muualla
www.mikeconway.co.uk
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK
Conway Silverstonessa vuonna 2008.

Mike Conway (s. 19. elokuuta 1983 Iso-Britannia) on brittiläinen kilpa-ajaja.[1]

Ura

Karting ja pienet Formula-sarjat

Mike Conway aloitti uransa kartingissa. Hän ajoi kartingia vuosina 1996–2000. Vuonna 2001 Conway ajoi Britannian Formula Ford Zeter Junior -sarjassa, jossa hän sijoittui pisteissä kuudenneksi. Vuonna 2002 Conway ajoi Britannian Formula Ford -sarjassa, tuloksena sarjan neljäs sija loppupisteissä.[1]

Formula Renault ja F3-luokat

Vuonna 2003 Conway ajoi Britannian Formula Renault 2000 -sarjassa ja Britannian Formula Renault 2000 -talvisarjassa. Sijoitukset sarjoissa olivat neljäs ja toinen sija. Vuonna 2004 Conway ajoi Britannian Formula Renault 2.0 -sarjassa ja voitti samalla kaudella sarjan mestaruuden. Vuonna 2005 Conway ajoi Britannian F3-sarjassa, jossa hän sijoittui loppupisteissä kolmanneksi. Hän ajoi myös arvostetussa Macaon F3-kisassa, jossa hän sijoittui neljänneksitoista. Hän ajoi myös mestareiden F3-kisassa, jossa hän sijoittui kolmanneksitoista. Kaudella 2006 Conway voitti Britannian F3-sarjan mestaruuden ja myös Macaon F3-kisan.[1]

GP2

Conway ajoi vuonna 2006 F3-sarjan ohella myös pari kilpailua GP2-sarjassa DPR-tallissa. Kaudeksi 2007 Conway siirtyi vakituiseksi kilpailukuljettajaksi Super Novalle. Sarjan loppupisteissä hän sijoittui neljänneksitoista saavuttaen yhden kakkossijan. Conway jatkoi uraansa kaudella 2008 Tridentillä voittaen Monacon sprinttikilpailun ja sijoittuen loppupisteissä 12:nneksi.[1][2][3][4][5][6]

IndyCar

Kaudeksi 2009 hän siirtyi Pohjois-Amerikkaan IndyCar-sarjaan. Indy 500 -kilpailussa 31. toukokuuta 2010 Conway törmäsi kilpailun viimeisellä kierroksella Ryan Hunter-Reayn autoon. Conwayn auto hajosi kahteen osaan, kun se törmäyksestä lensi ilmaan ja osui aitaan. Hän sai onnettomuudessa murtumia sääreensä ja selkäänsä.[7] Conway toipui kuitenkin nopeasti ja jatkoi IndyCar-sarjassa vuonna 2011 voittaen Long Beachin kilpailun.[1][8][9]

Formula E ja WEC-sarja

Vuodesta 2012 lähtien Conway on ajanut Le Mans, IndyCar ja WEC-sarjoissa. Conwayn oli tarkoitus ajaa vuonna 2014 Formula E-sarjan debyyttikaudella Dragon Racingin kuljettajana, mutta hän päätti keskittyä Toyotan LMP1-projektiin FIA World Endurance Championshipissä ja Dragon valitsi hänen tilalleen Oriol Servian.[10][11][12][1] Vuonna 2016 Conway sai paikan Venturi Grand Prix -tallista korvaten Jacques Villeneuven.

Conway, Kamui Kobayashi ja José María López voittivat Le Mansin 24 tunnin ajon vuonna 2021 Toyotalla.[13]

Tulokset

Formula E -tulokset

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Pisteet Sijoitus
2015–16 Venturi BEI
 
PUT
 
PDE
 
BNA
15
MEX
12
LBH
10
PAR
14
BER
8
LON
10
LON
13
7 16.

GP2 -tulokset

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 Pisteet Sijoitus
2006 DPR Direxiv VAL
FEA
 
VAL
SPR
 
SMR
FEA
 
SMR
SPR
 
EUR
FEA
 
EUR
SPR
 
ESP
FEA
 
ESP
SPR
 
MON
FEA
 
GBR
FEA
11
GBR
SPR
11
FRA
FEA
 
FRA
SPR
 
GER
FEA
 
GER
SPR
 
HUN
FEA
 
HUN
SPR
 
TUR
FEA
 
TUR
SPR
 
ITA
FEA
 
ITA
SPR
 
0 29.
2007 Super Nova Racing BHR
FEA
Kesk.
BHR
SPR
5
ESP
FEA
Kesk.
ESP
SPR
12
MON
FEA
Kesk.
FRA
FEA
9
FRA
SPR
Kesk.
GBR
FEA
2
GBR
SPR
5
EUR
FEA

18
EUR
SPR
15
HUN
FEA
Kesk.
HUN
SPR
8
TUR
FEA
Kesk.
TUR
SPR
Kesk.
ITA
FEA
Kesk.
ITA
SPR
9
BEL
FEA
5
BEL
SPR
5
VAL
FEA
16
VAL
SPR
9
19 14.
2008 Trident Racing ESP
FEA
Kesk.
ESP
SPR
8
TUR
FEA
9
TUR
SPR
5
MON
FEA
8
MON
SPR

1
FRA
FEA
8
FRA
SPR
6
GBR
FEA
14
GBR
SPR
4
GER
FEA
Kesk.
GER
SPR
9
HUN
FEA
6
HUN
SPR
11
EUR
FEA
Kesk.
EUR
SPR
8
BEL
FEA
7
BEL
SPR
Kesk.
ITA
FEA
13
ITA
SPR
Kesk.
20 12.

FIA WEC -tulokset

Kausi Talli Auto Luokka 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Pisteet Sijoitus
2013 G-Drive Racing Oreca 03 LMP2 SIL
6
SPA
4
LMN
EX
SÃO
1
COA
1
FUJ
2
SHA
1
BHR
1
132 3.
2014 Toyota Racing Toyota TS040 Hybrid LMP1 SIL
 
SPA
 
LMS
 
COA
6
FUJ
 
SHA
 
BHR
1
SÃO
4
45 11.
2015 Toyota Racing Toyota TS040 Hybrid LMP1 SIL
4
SPA
5
LMS
6
NÜR
6
COA
Kesk.
FUJ
6
SHA
5
BHR
3
79 6.
2016 Toyota Gazoo Racing Toyota TS050 Hybrid LMP1 SIL
2
SPA
Kesk.
LMN
2
NÜR
6
MÉX
3
COA
3
FUJ
1
SHA
2
BHR
5
145 3.
2017 Toyota Gazoo Racing Toyota TS050 Hybrid LMP1 SIL
13
SPA
2
LMN
Kesk.
NÜR
3
MÉX
4
COA
4
FUJ
2
SHA
4
BHR
4
103,5 5.

Lähteet

  1. a b c d e f Mike Conway Driver Database. Viitattu 8.11.2015. (englanniksi)
  2. Conway Subs for Pla at Silverstone GP2 News. 4.6.2006. Autosport.com. Viitattu 8.11.2015. (englanniksi)
  3. Asher, Richard: Conway Wins Race 1 and Title F3 News. 24.9.2006. Autosport.com. Viitattu 8.11.2015. (englanniksi)
  4. Noble, Jonathan: Conway Triumphs in Macau GP F3 News. 19.11.2006. Autosport.com. Viitattu 8.11.2015. (englanniksi)
  5. Noble, Jonathan: Conway Joins Super Nova Racing for 2007 GP2 News. 11.1.2007. Autosport.com. Viitattu 8.11.2015. (englanniksi)
  6. Bradley, Charles: Conway Takes First Win at Monaco GP2 News. 24.5.2008. Autosport.com. Viitattu 8.11.2015. (englanniksi)
  7. Indy-kuljettaja selvisi kahtia repeytyneestä autosta murtumilla hs.fi. 1.6.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.6.2010.
  8. Beer, Matt: Conway Makes Successful Return IndyCar News. 9.3.2011. Autosport.com. Viitattu 8.11.2015. (englanniksi)
  9. Beer, Matt: Conway Charges to First Indy Win IndyCar News. 17.4.2011. Autosport.com. Viitattu 8.11.2015. (englanniksi)
  10. Mike Conway to Race in Formula E with Dragon Formula E News. 2.7.2014. Autosport.com. Viitattu 8.11.2015. (englanniksi)
  11. Mike Conway to Make Toyota LMP1 Debut in Austin WEC Race Formula E News. 1.8.2014. Autosport.com. Viitattu 8.11.2015. (englanniksi)
  12. Mike Conway Leaves Formula E, Oriol Servia Steps in at Dragon Formula E News. 5.9.2014. Autosport.com. Viitattu 8.11.2015. (englanniksi)
  13. 24 Hours of Le Mans 2021 - As it happened: Kamui Kobayashi, Mike Conway and Jose Maria Lopez win for Toyota #7 eurosport.com. Viitattu 6.7.2023. (englanniksi)