Pikkulimaska
| Pikkulimaska | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Alismatales |
| Heimo: | Vehkakasvit Araceae |
| Suku: | Sorsanlimaskat Lemna |
| Laji: | minor |
| Kaksiosainen nimi | |
| Lemna minor | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Pikkulimaska (Lemna minor) on veden pinnalla kelluva pieni monivuotinen putkilokasvi.
Ulkonäkö ja koko
Pikkulimaska muodostaa suuria kasvustoja hitaasti virtaavien vesien pinnalle. 1,5–5 mm kokoiset versot ovat yksijuurisia, tavallisesti 2–5 verson ryhminä kelluvia. Valkoista langanpätkää muistuttavan juuren pituus on tavallisesti alle 5 cm. Lehtiä muistuttavat versot ovat pitkänpyöreitä tai vastapuikeita, ehytlaitaisia, kolmesuonisia ja litteitä. Väriltään ne ovat vihreitä, joskus harvoin alapuolelta punertavia. Verson tyvi on lyhyt ja kalvomainen. Alapinnan ilmaontelot ovat epäselvästi näkyviä ja alle 0,3 mm levyisiä. Vaatimattomassa kukinnossa on kaksi hedekukkaa ja yksi emikukka. Kukinto sijaitsee verson laidan taskussa kalvon suojaamana. Pikkulimaska kukkii heinä-elokuussa, mutta kukintoja tavataan harvoin eikä sen tiedetä tuottaneen Suomessa siemeniä.[2]
Levinneisyys
Pikkulimaskaa tavataan läpi pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilla alueilla, mutta esiintymisalue on epäyhtenäinen. Sitä kasvaa koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta, Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä, suurimmassa osassa Keski-, Itä- ja Kaakkois-Aasiaa, Pohjois-Amerikan keski- ja eteläosissa sekä Karibialla. Laji on levinnyt myös eteläiselle pallonpuoliskolle muun muassa eteläiseen Afrikkaan ja Australiaan.[3] Suomessa pikkulimaskaa tavataan yleisenä Oulu–Joensuu-linjan eteläpuolella. Pohjoisimmat havainnot ovat Keski-Lapista.[4]
Elinympäristö
Pikkulimaska kasvaa rehevöityneissä vesissä, kuten lammikoissa, ojissa, joissa, järvissä sekä vähäsuolaisessa murtovedessä suojaisissa paikoissa. Sitä tavataan myös ulkoluotojen kallioallikoissa.[2] Laji on Suomessa yleistynyt vesistöjen rehevöitymisen myötä.[5]
Käyttö
Pikkulimaskaa kasvatetaan myös akvaariokasvina, ja esimerkiksi kultakalat syövät sitä mielellään.[6]
Lähteet
- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
- ↑ Lemna minor IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 506.
- ↑ Den virtuella floran: Andmat Viitattu 18.8.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Pikkulimaskan (Lemna minor) levinneisyys Suomessa Viitattu 16.10.2017.
- ↑ Oulun kasvit 2005, s. 81.
- ↑ Akvaario - tietopankki: Pikkulimaska (Lemna minor) Viitattu 15.10.2017.
Aiheesta muualla
- Kasviatlas 2022: Pikkulimaskan (Lemna minor) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Pikkulimaska (Lemna minor)
- Valokki – nettikasvio: Pikkulimaska (Lemna minor)
- ITIS: Lemna minor (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Lemna minor (englanniksi)
- Flora of North America: Lemna minor (englanniksi)
|
