Sodankäynnin strategia

Osa artikkelisarjaa
Strategia
Tärkeimmät ulottuvuudet
  • Strategia
  • Strateginen johtaminen
  • Sodankäynnin strategia
  • Strateginen suunnittelu
  • Peliteoria
  • Strategian opinnot
  • Strateginen ajattelu
Ajattelijat
  • Michael Porter
  • Gary Hamel
  • C. K. Prahalad
  • James Collins
  • Basil Liddell Hart
  • Carl von Clausewitz
  • Sunzi
  • Alfred Thayer Mahan
Käsitteet
  • Liiketoimintamalli
  • Kilpailuetu
  • Arvoketju
  • Suoritustehokkuus
  • Ydinosaaminen
  • Porterin geneeriset strategiat
Viitekehykset ja työkalut
  • SWOT-analyysi
  • Viiden kilpailuvoiman malli
  • Balanced scorecard
  • Ansoffin matriisi
  • OGSM
  • PEST-analyysi
  • Strategiakartta
  • n
  • k
  • m

Sodankäynnin strategia (klassiseksi kreikaksi strategia 'sodanjohtotaito' < stratēgòs 'korkea sotapäällikkö') tarkoittaa valtion voimavarojen käyttöä turvallisuuspäämäärien saavuttamiseksi. Se on yksi sotataidon alakäsitteistä. Muut ovat operaatiotaito, taktiikka ja taistelutekniikka.

Strategia-käsite on laajentunut Napoleonin sodista nykypäivään tultaessa siten, että nykyään se käsittää kaiken suoran ja välillisen toiminnan, jossa käytetään valtion kaikkia voimavaroja poliittisen johdon asettamien turvallisuuspäämäärien saavuttamiseksi rauhassa ja sodassa. Myös voimavarojen käytön valmistelu on osa sodankäynnin strategiaa.

Strategian alakäsitteitä ovat muun muassa sotilasstrategia, poliittinen strategia, talousstrategia, meristrategia, ilmastrategia ja ydinasestrategia.

Katso myös

Lähteet

  • Lappalainen, Jussi T.: Aseet ja taistelut, s. 11–13. Sotataidon kolme vuosituhatta. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10479-9.
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.