Tuettu kommunikoinnin harjoittelutekniikka

Tuettu kommunikoinnin harjoittelutekniikka (Facilitated Communication Training, FCT) eli fasilitaatio[1], fasilitointi tai fasilitoitu kommunikointi on menetelmä, jolla on joskus ajateltu autettavan puhetaidotonta ihmistä ilmaisemaan itseään kirjallisesti. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että fasilitoija ohjaa fasilitoitavan kättä joko tietoisesti tai tiedostamatta, joten fasilitoinnin avulla laaditut kirjoitukset eivät ole puhetaidottoman itsensä tuottamia[2][3]. Fasilitointiin liittyy vaikeita eettisiä ongelmia kuten se, että ihmisen todellinen tahto jää selvittämättä, jos hänen tahtoaan tulkitaan fasilitoinnin avulla syntyneiden kirjoitusten perusteella. Menetelmä on saanut täystyrmäyksen lokakuussa 2014 Suomen Lastenneurologiselta yhdistykseltä, lokakuussa 2015 Kehitysvammaliitolta ja maaliskuussa 2016 Suomen Puheterapeuttiliitolta.[4]

Historia

Tuettua kommunikointia kehitettiin useissa eri maissa toisistaan riippumattomasti. Menetelmän tunnetuin kehittäjä on australialainen Rosemary Crossley, joka sovelsi sitä vuonna 1977 CP-vammaisten lasten kanssa tapahtuvaan kommunikointiin. Aiheesta tehtiin elokuva "Annie´s Coming Out", joka kiersi vuonna 1986 myös suomalaisia elokuvateattereita. Fasilitoidun kommunikoinnin tunnetuin puolestapuhuja Suomessa on Joensuun yliopiston erityispedagogiikan professori Eija Kärnä-Lin, joka toi julkisuuteen vaikeasti cp-vammaisen Tuomas Alatalon.[2]

Puheterapeuttiliiton ammattieettinen toimikunta julkaisi vuonna 1996 kannanoton, jossa todettiin, että ei ole voitu osoittaa, että fasilitoinnilla tuotetut viestit olisivat puhevammaisten itse tuottamia. Fasilitointiin liittyvät epäkohdat tulivat suuren yleisön tietoisuuteen kuitenkin vasta vuonna 2003, kun Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan professori Timo Saloviita ja Lastensuojelun Keskusliiton tutkija Heikki Sariola kirjoittivat artikkelin, jossa selvitettiin julkisuudessa esillä olleen Tuomas Alatalon tapausta.[3]

HYKS:in eli Helsingin yliopistollisen keskussairaalan johto kielsi fasilitoinnin harjoittamisen vuonna 2013. HYKS:in mukaan menetelmä johtaa vääriin toiveisiin, ja siihen käytetyt rahat ovat pois muulta kuntoutukselta. Lisäksi menetelmä on johtanut jopa vääriin ilmiantoihin. On myös huomattu, että lapsen kommunikointi voi jopa taantua fasilitoinnin takia. [2]

Suomen Autismi- ja Aspergerliitto ilmoitti vuonna 2014, ettei se suosittele fasilitoinnin käyttöä autisminkirjolaisten kommunikaatiossa[5][6]. Keväällä 2016 Suomen Puheterapeuttiliitto julkaisi kielteisen kannanoton tuetun kirjoittamisen käytöstä sekä ilmaisi huolensa siitä, että menetelmää käytetään Suomessa edelleen. Erityisen huolestuttavaa on, että tuetun kirjoittamisen käyttöä myös edistetään ammatillisessa koulutuksessa esimerkiksi tutustuttamalla lähihoitajaopiskelijoita sen käyttöön.[1]

Tekniikka

Fasilitoidun kommunikoinnin osapuolet ovat kommunikoiva henkilö eli fasilitoitava ja avustaja eli fasilitoija. Fasilitoijan tehtävänä on periaatteessa vain vakauttaa kommunikoivan henkilön kättä fyysisesti tukemalla pitäen kiinni esimerkiksi fasilitoitavan sormesta, kämmenestä tai ranteesta. Käytännössä fasilitoijat kuitenkin katselevat kirjasimia ohjaten puhekyvyttömän ihmisen kättä kirjainmerkiltä toiselle. Tämä selittää sen yleisen havainnon, että kirjoitusta syntyy, vaikkei fasilitoiva henkilö edes katsele kirjasimia tai syntyvää tekstiä. Kokeellisissa tutkimuksissa onkin selvinnyt, ettei fasilitoinin avulla synny ymmärrettävää tekstiä, jos avustaja ei näe kirjaimia.[3]

Fasilitoinnin suosion selitykseksi esitetään, ettei avustaja tiedosta ohjaavansa avustettavan kättä. Fasilitoitu kirjoitus syntyisi siten avustajan tiedostamattomien eli niin sanottujen ideomotoristen liikkeiden avulla. Koska avustaja ei itse tiedosta ohjausliikkeitään, hänen voi olla vaikea uskoa, että olisi tekstien todellinen kirjoittaja.

Katso myös

  • Arthur Schawlow - amerikkalainen fyysikko ja nobelisti, tuetun kommunikoinnin soveltaja ja puolestapuhuja
  • Identiteettivarkaus

Lähteet

  1. ↑ a b Myllykangas, Markku (toim. Tiina Raevaara): ”Fasilitaatio saisi jo unohtua”, Voiko se olla totta?, s. 146-147. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2017.
  2. ↑ a b c Tulikukka de Fresnes ja Kyösti Hagert: Autistin savo vaihtui Stadin slangiin. A-studio 4.8.2014.
  3. ↑ a b c Essi Blomberg: Fasilitointi ei sovellu puhevammaisen kommunikaatiomenetelmäksi. Puoltaja 4.12.2012.
  4. ↑ Järvinen, Risto K.: Pääkirjoitus. Skeptikko, 2/2016. Skepsis ry.
  5. ↑ Autismi-lehti 3/2014. sivu 4.
  6. ↑ A-Studion ohjelma 4.8.2014 on herättänyt keskustelua ja kysymyksiä. http://autismiliitto.fi/ajankohtaista/a-studion_ohjelma_4.8.2014_on_herattanyt_keskustelua_ja_kysymyksia..1949.news (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

  • Facilitated Communication - "I would not get to this stage if I did not get full support initially" Käytännön fasilitointitilannetta esittelevä video. You tube 5.10.2011.
  • Fasilitointi – faktaa fiktiota vai filunkia? Ulla Ojalammin ja Marjatta Leppäsen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan laitos 2005.
  • Tuomas Alatalon tapaus – esimerkki fasilitaation vaaroista Timo Saloviita ja Heikki Sariola. Skeptikko-lehti 4/2003.
  • Fasilitated communication since 1995. A review of published studies (Arkistoitu – Internet Archive) Mostert, M. P. 2001. Journal of

Autism and Developmental Disorders 31 (3):287–313.

  • Fasilitated communication as an ideomotor response (Arkistoitu – Internet Archive) Cheryl Bourghes, Irving Kirsch, Howard Shane, Kristen Niederauer, Steven Graham, Alyson Bacon. Psychological Science Vol. 9, 1/1998.
  • Kehitysvammahuollon tietopankki [vanhentunut linkki]
  • Donna Williamsin kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Keskustelua tuetusta kommunikoinnin harjoittelusta
  • Autism is a World - tuetusta kommunikoijasta kertova dokumentti] (Esitetty Nelosella 21.10.2007 nimellä "Sisällä autismin maailmassa")