Dag Hammarskjöld

Dag Hammarskjöld
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri
10. huhtikuuta 1953 – 18. syyskuuta 1961.
Edeltäjä	Trygve Lie
Seuraaja	U Thant
Henkilötiedot
Syntynyt	29. heinäkuuta 1905 Jönköping, Ruotsi
Kuollut	18. syyskuuta 1961 (56 vuotta) Ndola, Rhodesian ja Njassamaan liittovaltio
Ammatti	taloustieteilijä
Tiedot
Kunnianosoitukset	Nobelin rauhanpalkinto (1961)
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.daghammarskjold.se
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Dag Hjalmar Agne Carl Hammarskjöld ( kuuntele ääntämys ^(ohje), 29. heinäkuuta 1905 Jönköping – 18. syyskuuta 1961) oli ruotsalainen diplomaatti, joka toimi Yhdistyneiden kansakuntien toisena pääsihteerinä huhtikuusta 1953 syyskuussa 1961 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.

Nuoruus

Dag Hammarskjöld syntyi Jönköpingissä mutta asui lapsuutensa pääasiassa Uppsalassa. Hänen isänsä Hjalmar Hammarskjöld oli Ruotsin pääministeri 1914–1917.^[1]

Hammarskjöld opiskeli humanistisia tieteitä, taloustiedettä ja oikeustiedettä Uppsalan yliopistossa.^[2]

Vuosina 1930–1934 Hammarskjöld oli hallituksen työttömyyslautakunnan sihteeri. Hän teki väitöskirjansa Konjunkturspridningen ja väitteli tohtoriksi Tukholman yliopistosta vuonna 1933.^[1] Vuonna 1936 Hammarskjöld meni töihin Sveriges Riksbankiin ja toimi sen pääjohtajana vuosina 1941–1948.^[2] Vuonna 1945 hänet nimitettiin hallituksen talousasioiden neuvonantajaksi koordinoimaan suunnitelmia sodanjälkeisen ajan taloudellisten ongelmien voittamiseksi.^[1]

Vuonna 1947 Hammarskjöld nimitettiin Ruotsin ulkoministeriöön, ja vuonna 1949 hänestä tuli valtiosihteeri. Hän oli yksi Ruotsin edustajista Pariisin konferenssissa, jossa perustettiin Marshall-apu. Vuonna 1948 hän osallistui Pariisissa kokoukseen, jossa perustettiin OECD. Vuonna 1950 hän johti Ruotsin Uniscanin delegaatiota. Vuonna 1951 hänestä tuli hallituksen salkuton ministeri ja ulkoministerin varamies. Vaikka hän toimi sosiaalidemokraattisessa hallituksessa, hän ei virallisesti liittynyt mihinkään poliittiseen puolueeseen.^[2]

Hammarskjöld toimi Ruotsin delegaation varapuheenjohtajana YK:n yleiskokouksessa Pariisissa 1951–1952 ja delegaation puheenjohtajana New Yorkin yleiskokouksessa 1952–1953.^[1]

Hammarskjöld valittiin Ruotsin akatemiaan isältään vapautuneelle paikalle 20. tammikuuta 1954.^[1]

YK:n pääsihteeriksi

Trygve Lien erotessa pääsihteerin virasta vuonna 1953 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto päätti suositella pääsihteeriksi Hammarskjöldiä. Se tuli hänelle yllätyksenä. Kymmenen maata yhdestätoista kannatti häntä. Yleiskokous valitsi hänet huhtikuussa 1953 virkaan 57 äänellä 59:stä.^[3] Hänet valittiin uudelleen vuonna 1957.^[4]

Hammarskjöldin mielestä pääsihteerin tuli tehdä päätöksiä hätätapauksissa ilman YK:n turvallisuusneuvoston tai yleiskokouksen suostumusta. Hammarskjöld toimi virassaan useiden konfliktien sovittelijana. Hän yritti neuvotella ratkaisua Israelin ja arabivaltioiden välillä. Vuonna 1956 hän matkusti Kiinaan neuvottelemaan 15 Korean sodan aikana vangitun amerikkalaisen lentäjän vapauttamisesta. Samana vuonna hän perusti UNEF:n eli YK:n rauhanturvajoukot. Hän oli mukana selvittämässä Suezin kriisiä 1957.^[2]

Hammarskjöld vieraili Suomessa heinäkuun alussa 1956 ja tapasi presidentti Urho Kekkosen.^{lähde?[5][6]}

Belgian Kongo (nykyinen Kongon demokraattinen tasavalta) itsenäistyi 30. kesäkuuta 1960, ja maahan valittiin sosialistinen pääministeri Patrice Lumumba. 11. heinäkuuta maan itäinen osa Katanga, jossa on paljon luonnonrikkauksia, julistautui itsenäiseksi pääministeri Moise Tšomben johtamana. Eri puolilla maata syntyi kapinoita ja alueellisia itsenäistymisliikkeitä (Kongon kriisi). Hammarskjöld teki neljä matkaa Kongoon johtamaan Lumuban ja Tšomben välisiä neuvotteluja. Hänen ehdotuksensa rauhanturvajoukkojen lähettämisestä maahan kaatui Neuvostoliiton vastustukseen. Neuvostoliitto vaati Hammarskjöldin eroa ja halusi, että YK:n pääsihteereiksi valittaisiin kolmen miehen troikka, yksi sosialistisista maista, yksi kapitalistisista maista ja yksi juuri itsenäistyneistä kolmannen maailman maista, ja näillä olisi veto-oikeus. Hammarskjöld ei kuitenkaan eronnut. Hammarskjöld ei suostunut Lumumban ehdotukseen Katangan liittämisestä Kongoon, ja Lumumba pyysi apua Neuvostoliitosta.^[7]

Kuolema

Hammarskjöld oli syyskuussa 1961 yksityislentokoneella matkalla Kongoon selvittämään Moise Tšomben ja YK:n joukkojen välisiä taisteluita. Tarkoituksena oli saada tulitauko Katangan kapinallisten ja YK:n rauhanturvaajien välille. Matkalla Élisabethvilleen syyskuun 17. ja 18. päivien välisenä yönä lentokone putosi ja tuhoutui lähellä Ndolaa Pohjois-Rhodesiassa nykyisen Sambian alueella. Hammarskjöld ja muut 15 koneessa ollutta kuolivat.^[2]

Useat maat pyrkivät turmatutkimusten alussa suuntaamaan huomion koneen kapteeniin, joka olisi tehnyt virheen.^[8]

Etelä-Afrikan Totuuskomission puheenjohtaja arkkipiispa Desmond Tutu kertoi 1998, että vähän aiemmin paljastuneet kirjeet yhdistävät MI5:n, CIA:n ja Etelä-Afrikan turvallisuuspalvelun lento-onnettomuuteen. Yhden kirjeen mukaan Hammarskjöldin lentokoneen renkaiden väliin oli piilotettu pommi, joka laukesi koneen alkaessa laskeutua. Tutun mukaan kirjeen aitous on kiistanalainen. Britannian ulkoministeriön mukaan kirjeet ovat voineet olla Neuvostoliitosta peräisin olevaa harhautusta.^[9]

Hammarskjöldin syntymästä oli 29. heinäkuuta 2005 kulunut sata vuotta. Norjan armeijan komentajaa kenraalimajuri Bjørn Eggea haastateltiin Aftenposteniin edesmenneen pääsihteerin kuolemaan liittyvistä tapahtumista. Egge oli ensimmäinen YK:n virkamies, joka näki Hammarskjöldin ruumiin, ja hän sanoi, että otsassa oli reikä. Reikä retusoitiin pois Hammarskjöldin ruumiista otetuista valokuvista. Eggen mukaan vaikuttaa siltä, että Hammarskjöld selvisi lento-onnettomuudesta ja yritti lähteä loukkaantuneena hylyltä. Egge ei suoraan väittänyt kyseessä olevan ampumahaava.^[10]

Alasampumisen mahdollisuus

Ruotsalainen Afrikassa työskennellyt avustustyöntekijä Göran Björkdahl raportoi tutkimuksiensa tuloksena vuonna 2011, että alkuperäisissä virallisissa tutkimuksissa kuulematta jääneet turmapaikan asukkaat olivat nähneet Hammarskjöldin konetta ammutun toisesta, pienemmästä lentokoneesta. Lehden mukaan brittiviranomaiset olivat myös peitelleet todellisia tapahtumia.^[11] Tansanian korkeimman oikeuden entisen puhemiehen Mohamed Chande Othmanin johtama YK:n tutkimusryhmä esitti vuonna 2017 mahdollisuuden, että Hammarskjöldin koneen olisi pudottanut Katangan ilmavoimissa palvellut "Beukels"-niminen belgialainen palkkasoturi, joka olisi varoituslaukauksellaan saanut koneen siiven katkeamaan. Othmanin tutkimusryhmä ei kyennyt varmuudella vahvistamaan "Beukelsin" henkilöllisyyttä. Katanga oli helmikuussa 1961 vastaanottanut Ranskalta kolme Fouga Magister -suihkuhävittäjää, joita oli käytetty säännöllisesti yöhyökkäyksissä jo ennen Hammarskjöldin kuolemaa.^[12]

Tammikuussa 2019 Sundancen elokuvajuhlilla esitetyssä dokumenttielokuvassa Cold Case Hammarskjöld esitetään tietoja, joiden mukaan koneen ampui alas belgialainen palkkasoturi Jan van Risseghem. Hän oli entinen Britannian kuninkaallisten ilmavoimien lentäjä, ja tapahtuma-aikaan hän lensi Katangan kapinallisten palveluksessa. Hänet oli tunnistanut toinen lentäjä, mutta hänellä oli todisteena lentokoneen lokitiedot, joiden mukaan hän oli turman aikana toisaalla. Lokitietoja on kuitenkin pitänyt väärennettynä dokumentissa esiintyvä Roger Bracco, joka oli Katangassa samaan aikaan kuin van Risseghem. Van Risseghemin ystävä Pierre Coppens sanoo dokumentissa, että van Risseghem myös tunnusti vuonna 1965 ampuneensa koneen alas ja kuvaili tarkasti tekonsa. Viranomaiset tai tiedotusvälineet eivät ole haastatelleet van Risseghemiä asiasta suoraan.^[13][14][15]

Lokakuussa 2019 julkaistujen tietojen mukaan YK on saanut haltuunsa valokuvia, joissa näkyy koneen rungossa luodinreikiä.^[8]

Tunnustukset

Hammarskjöldille myönnettiin postuumisti Nobelin rauhanpalkinto 1961.^[16]

Hammarskjöldin kuva on Ruotsin vuonna 2015 liikkeelle lasketussa 1 000 kruunun setelissä.^[17] Helsingin Taka-Töölössä Olympiastadionin lähellä on vuonna 1962 Hammarskjöldin mukaan nimetty Hammarskjöldintie.^[18]

Kirjallinen tuotanto

Hammarskjöldin ainoa kirja Vägmärken ilmestyi vuonna 1963 (suomeksi Kiinnekohtia, Otava 1964). Kirja on kokoelma hänen päiväkirjamerkintöjään. Se alkaa vuodesta 1925, jolloin hän oli 20-vuotias, ja päättyy vuoteen 1960. Kirjassa Hammarskjöld osoittautuu kristilliseksi mystikoksi ja kuvailee diplomaattisia toimiaan ikään kuin henkistä matkaa.^[2] Kirjasta tuli suosittu Yhdysvalloissa etenkin opiskelijoiden keskuudessa.

Lähteet

Kirjallisuutta

• Hans Landberg,: På väg... Dag Hammarskjöld som svensk ämbetsman. Stockholm: Atlantis, 2012. ISBN 978-91-7353-573-1.
• Anders Lundahl, Dag Hammarskjöld – En vilja bortom stigarna, Nya Doxa 2006
• Sven Stolpe: Dag Hammarskjöld, yksinäinen ihminen. Suomentanut Aila Meriluoto. Porvoo: WSOY, 1964.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dag Hammarskjöld Wikimedia Commonsissa

• Sitaatteja aiheesta Dag Hammarskjöld Wikisitaateissa
• Site ONU Dag Hammarskjöld (englanniksi)
• Dag Hammarskjöld Library (englanniksi)
• 18 September 1961 UN Secretary-General Dag Hammarskjöld is killed (englanniksi) (Archive.org)
• Nya uppgifter: Legoknekt erkände att han dödat Dag Hammarskjöld, SVT 14.1.2018 (ruotsiksi)

Edeltäjä: Trygve Lie

Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri 1953–1961

Seuraaja: U Thant

n k m Yhdistyneiden kansankuntien ja Kansainliiton pääsihteerit Kansainliitto (1919–1945) Eric Drummond Joseph Avenol Seán Lester Yhdistyneet kansakunnat (1945–) Gladwyn Jebb Trygve Lie Dag Hammarskjöld U Thant Kurt Waldheim Javier Pérez de Cuéllar Boutros Boutros-Ghali Kofi Annan Ban Ki-moon António Guterres Sihteeristö

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Suomi (KANTO) Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani Tšekki Australia Kreikka Korea Kroatia Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijät CiNii Taiteenala KulturNav MusicBrainz Henkilöt Deutsche Biographie Trove Yle Muut NARA SNAC IdRef