Thomas Hunt Morgan

Thomas Hunt Morgan
Thomas Hunt Morgan 1891
Thomas Hunt Morgan 1891
Henkilötiedot
Syntynyt25. syyskuuta 1866
Lexington, Kentucky
Kuollut4. joulukuuta 1945 (79 vuotta)
Pasadena, Kalifornia
Koulutus ja ura
Tutkinnot Kentuckyn yliopisto
Instituutti Johns Hopkinsin yliopisto
Oppilaat Hermann Joseph Muller ja Alfred Sturtevant
Tutkimusalue perinnöllisyys
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin lääketieteen palkinto (1933)
Copleyn mitali (1939)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK

Thomas Hunt Morgan (25. syyskuuta 1866 Lexington, Kentucky – 4. joulukuuta 1945 Pasadena, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen perinnöllisyystieteilijä ja embryologi. Hän kehitti ensimmäiset geenikartat ja oli mutaatiotutkimuksen uranuurtaja.[1]

Thomas Hunt Morganille myönnettiin vuonna 1933 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto banaanikärpästen genetiikkaan kohdistuneista tutkimuksista. Muita hänelle myönnettyjä tunnustuksia ovat Lontoon Royal Societyn kunniajäsenyys vuonna 1919 sekä samaisen seuran Darwin-mitali 1924 ja Copley-mitali 1939. Hän toimi myös puheenjohtajana tiedeseuroissa ja kokouksissa, Yhdysvaltain kansallisessa tiedeakatemiassa 19271931, American Association for the Advancement of Sciencesissa (AAAS) 1930 ja Sixth International Congress of Genetics, Ithaca, New York, 1932.

Elämäkerta

Thomas Hunt Morgan syntyi Lexingtonissa Kentuckyssä Charlton Hunt Morganille ja Ellen Key Howard Morganille.[2] Morgan valmistui Kentuckyn yliopistosta 1886 ja lopputyönsä jälkeen hän jatkoi tutkimuksiaan Kentuckyn yliopistossa ja sen jälkeen Baltimoressa Johns Hopkinsin yliopistossa, jossa hän väitteli tohtoriksi 1890.[3]

Morganin tutkijanura käsittää kolme ajanjaksoa. Aluksi hän työskenteli Bryn Mawr Collegessa 18911904. Sen jälkeen hän siirtyi kokeellisen eläintieteen professoriksi Columbian yliopistoon, jossa hän työskenteli 19041928. Hänen tutkijanuransa viimeiseksi vaiheeksi jäi toimiminen professorina ja laitoksen johtajana Kalifornian teknologisessa instituutissa Pasadenassa 19281945.

Morgan suhtautui vielä 1900-luvun alussa uudelleen löydettyihin Gregor Mendelin perinnöllisyystieteellisiin ajatuksiin varsin kriittisesti. Columbian yliopistossa työskennellessään hän kiinnostui perinnöllisyystieteen ja evoluution mekanismeista. Hän valitsi tutkimustensa kohteeksi banaanikärpäsen, joiden parissa hän alkoi työskennellä noin 1908. Valinta osoittautui hyväksi, ja Morgan ryhmineen edistyi perinnöllisyystieteellisissä tutkimuksissaan suurin harppauksin. Hänestä tuli samalla Mendelin ajatusten kannattaja.[1]

Morganin kokeellinen mutaatiotutkimus antoi varmemman pohjan sen aikaiselle vielä varsin spekulatiiviselle evoluutioteorialle. Morgan ei suinkaan tehnyt tutkimuksia yksin, vaan hänen ympärilleen muodostui ryhmä maineikkaita biologeja, kuten Calvin Bridges, Hermann Joseph Muller ja Alfred Sturtevant.[1] Muller sai myöhemmin Nobelin 1946 röntgensäteiden aiheuttamista mutaatioista.[3] Ryhmä oli myös ensimmäinen kuuluisaksi tullut koulukunta genetiikan alalla.lähde?

Morgan teki monia kokeita banaanikärpäsillä ja löysi muun muassa 1910 banaanikärpäsen ensimmäisen mutantin, whiten, joka muutti kärpäsen silmät valkoisiksi. Morgan paikallisti mutatoituneen geenin banaanikärpäsen X-kromosomiin, todistaen samalla, että geenit sijaitsevat kromosomeissa. Näin Morgan vahvisti kokeissaan kromosomien ja perinnöllisyyden yhteyden. Hän osoitti myös miten yksi koiraan kromosomi poikkeaa naaraan kromosomista, ja että yksilön sukupuoli ja siihen kytkeytyneet ominaisuudet määräytyvät juuri sen kromosomin mukaan. Morgan ryhmineen osoitti kromosomissa olevan suuren joukon geenejä, jotka ovat lineaarisesti järjestäytyneet kromosomeihin. Morganin tutkijaryhmä myös päätteli sen, että mitä kauempana geenit sijaitsivat kromosomissa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä niiden välisellä alueella tapahtui crossing-over eli tekijäinvaihto.

Thomas Hunt Morganin ja hänen koulukuntansa ansiota oli, että perinnöllisyystiede vakiintui biologisen tutkimuksen itsenäiseksi osa-alueeksi. Vuonna 1926 hän julkaisi geeniteorian (The Theory of the Gene), joka pohjautui pitkälti Mendelin keksimiin periytymissääntöihin.

Teoksia

  • The Development of the Frog's Egg: An Introduction to Experimental Embryology, New York: Macmillan, 1897
  • Regeneration Columbia University Biological Series, New York: Macmillan, 1901
  • Evolution and Adaptation, New York: Macmillan, 1903
  • Experimental Zoology, New York: Macmillan, 1907
  • Heredity and Sex, New York: Columbia University Press, 1913
  • The Mechanism of Mendelian Heredity, with A.H. Sturtevant, H.J. Mueller and C.B. Bridges, New York:Henry Holt, 1915. Julkaistu uudelleen 1923.
  • A Critique of the Theory of Evolution, Princeton NJ: Princeton University Press, 1916
  • Sex-linked Inheritance in Drosophila with C.B. Bridges, Washington DC: Carnegie Institution, 1916
  • The Genetic and the Operative Evidence of Relating to Secondary Sexual Characterisitcs, Washington DC: Carnegie Institution, 1919
  • The Physical Basis of Heredity Monographs on Experimental Biology, Philadelphia: J.B. Lippincott, 1919
  • Some Possible Bearings of Genetics on Pathology, Lancaster PA: New Era Printing Co., 1922
  • The Third-Chromosome Group of Mutant Characters of Drosophila melanogaster, with C.B. Bridges, Washington DC: Carnegie Institution, 1923
  • Laboratory Directions for and Elementary Course in Genetics, with H.J. Mueller, A.H. Sturtevant and C.B. Bridges, New York: Henry Holt, 1923
  • Human Inheritance, Pittsburgh: University of Pittsburgh School of Medicine, 1924
  • Evolution and Genetics, Princeton NJ: Princeton University Press, 1925
  • The Theory of the Gene, New Haven: Yale University Press, 1926
  • Genetics and the Physiology of Development, Woods Hole: Marine Biological Laboratory, 1926
  • Experimental Embryology, New York: Columbia University Press, 1927
  • What is Darwinism?, New York: W.H. Norton, 1929
  • The Scientific Basis of Evolution, New York: W.H. Norton, 1932
  • Embryology and Genetics, New York: Columbia University Press, 1934

Katso myös

  • Senttimorgan (cM), Thomas Hunt Morganin kunniaksi nimetty perinnöllisyystieteen yksikkö

Lähteet

  1. a b c Garland Edward Allen: Thomas Hunt Morgan Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.12.2019.
  2. A.H.Sturtevant: Thomas Hunt Morgan National Academy of Science Online. Viitattu 7.12.2019.
  3. a b Thomas H. Morgan – Biographical (From Nobel Lectures, Physiology or Medicine 1922-1941, Elsevier Publishing Company, Amsterdam) Nobelprize.org. 1965. Viitattu 7.12.2019.

Aiheesta muualla

  • Petter Portin: Periytymisen kromosomiteoria satavuotias Tieteessä Tapahtuu. 2004. Viitattu 7.12.2019.
  • Thomas Hunt Morgan 1866 – 1945 (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Thomas H. Morgan – The Nobel Prize in Physiology or Medicine 1933 (englanniksi)
  • THOMAS HUNT MORGAN AT COLUMBIA UNIVERSITY (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  • MSN Encarta: Thomas Hunt Morgan (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Thomas Hunt Morgan Wikimedia Commonsissa
1901–1925

1901: Behring 1902: Ross 1903: Finsen 1904: Pavlov 1905: Koch 1906: GolgiRamón y Cajal 1907: Laveran 1908: MetšnikovEhrlich 1909: Kocher 1910: Kossel 1911: Gullstrand 1912: Carrel 1913: Richet 1914: Bárány 1919: Bordet 1920: Krogh 1922: HillMeyerhof 1923: BantingMacleod 1924: Einthoven

1926–1950

1926: Fibiger 1927: Wagner-Jauregg 1928: Nicolle 1929: EijkmanHopkins 1930: Landsteiner 1931: Warburg 1932: SherringtonAdrian 1933: Morgan 1934: WhippleMinotMurphy 1935: Spemann 1936: DaleLoewi 1937: Szent-Györgyi 1938: Heymans 1939: Domagk 1943: DamDoisy 1944: ErlangerGasser 1945: FlemingChainFlorey 1946: Muller 1947: C. CoriG. CoriHoussay 1948: Müller 1949: HessMoniz 1950: KendallReichsteinHench

1951–1975

1951: Theiler 1952: Waksman 1953: KrebsLipmann 1954: EndersWellerRobbins 1955: Theorell 1956: CournandForssmannRichards 1957: Bovet 1958: BeadleTatumLederberg 1959: OchoaKornberg 1960: BurnetMedawar 1961: Békésy 1962: CrickWatsonWilkins 1963: EcclesHodgkinHuxley 1964: BlochLynen 1965: JacobLwoffMonod 1966: RousHuggins 1967: GranitHartlineWald 1968: HolleyKhoranaNirenberg 1969: DelbrückHersheyLuria 1970: KatzEulerAxelrod 1971: Sutherland 1972: EdelmanPorter 1973: FrischLorenzTinbergen 1974: ClaudeDuvePalade 1975: BaltimoreDulbeccoTemin

1976–2000

1976: BlumbergGajdusek 1977: GuilleminSchallyYalow 1978: ArberNathansSmith 1979: CormackHounsfield 1980: BenacerrafDaussetSnell 1981: SperryHubelWiesel 1982: BergströmSamuelssonVane 1983: McClintock 1984: JerneKöhlerMilstein 1985: BrownGoldstein 1986: CohenLevi-Montalcini 1987: Tonegawa 1988: BlackElionHitchings 1989: BishopVarmus 1990: MurrayThomas 1991: NeherSakmann 1992: FischerKrebs 1993: RobertsSharp 1994: GilmanRodbell 1995: LewisNüsslein-VolhardWieschaus 1996: DohertyZinkernagel 1997: Prusiner 1998: FurchgottIgnarroMurad 1999: Blobel 2000: CarlssonGreengardKandel

2001–

2001: HartwellHuntNurse 2002: BrennerHorvitzSulston 2003: LauterburMansfield 2004: AxelBuck 2005: MarshallWarren 2006: FireMello 2007: CapecchiEvansSmithies 2008: zur HausenBarré-SinoussiMontagnier 2009: BlackburnGreiderSzostak 2010: Edwards 2011: BeutlerHoffmannSteinman 2012: GurdonYamanaka 2013: RothmanSchekmanSüdhof 2014: O’KeefeM.-B. MoserE. Moser 2015: CampbellŌmuraTu 2016: Ōsumi 2017: HallRosbashYoung 2018: AllisonHonjo 2019: KaelinRatcliffeSemenza 2020: AlterHoughtonRice 2021: JuliusPatapoutian 2022: Pääbo 2023: KarikóWeissman

Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Norja
  • Ranska
  • BnF data
  • Saksa
  • Italia
  • Israel
  • Yhdysvallat
  • Japani
  • Tšekki
  • Australia
  • Kreikka
  • Alankomaat
  • Puola
  • Portugali
  • Vatikaani
Tieteilijät
  • CiNii
Henkilöt
  • Deutsche Biographie
  • Trove
Muut
  • SNAC
  • IdRef